• AvoinGLAMin vastine Kansallisgallerian pääjohtajan Kimmo Levän kirjoitukseen Tieto on teosta tärkeämpi

  • Back
01.04.2022 by 

Kansallisgallerian tuore pääjohtaja Kimmo Levä kirjoitti blogipostauksessaan 15.3. “Tieto on teosta tärkeämpi” Kansallisgallerian harkitsevan suunnanmuutosta pois digitaalisen kulttuuriperinnön avoimesta saatavuudesta kohti kokoelmadatan monetisointia.

Kirjoituksessaan Levä esittää, että digitoinnin, datan hallinnoinnin ja avoimen julkaisemisen kulut vaarantavat fyysisten kokoelmien ylläpidon. Jollei digitaalisia resursseja voida monetisoida, joudutaan tinkimään fyysisten kokoelmien ylläpidosta.

Vastaamme kirjoitukseen ja raportoimme sen herättämiä reaktioita avoimen kulttuuriperinnön kentässä. Toivomme myös keskustelua aiheesta Kansallisgallerian kanssa ja laajemminkin.

Avoimuus, demokratia, osallisuus

Avoin, luotettava tieto tukee demokratiaa ja edistää osallisuutta yhteiskuntaan. Avoimet ja korkealaatuiset digitaaliset kulttuuriperintöaineistot ovat lähde luovalle toiminnalle. Ne mahdollistavat oppimista, tutkimusta, journalismia, innovaatioita ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Aineistoja voidaan yhdistää organisaatioiden ja valtioiden rajoista välittämättä. Halutaanko tämä kaikki heittää syrjään?

Kansallisgalleria on avoimen kulttuuriperinnön lippulaiva

Kansallisgalleria on ollut kansainvälisesti edelläkävijä kokoelmien saattamisessa julkiseen käyttöön. Se julkaisi kokoelmien kuvailutiedot vapaana tekijänoikeuksista Creative Commons CC0-merkinnällä vuonna 2013. Nämä ovat tietoja siitä kuka maalasi, minkä nimisen teoksen, minä vuonna, mitkä sen mitat ovat jne. Suomalaisten kirjastojen, arkistojen ja museoiden Finna-palvelussa on sovittu kuvailutietojen julkaisusta samalla CC0-merkinnällä, jotta muistiorganisaatioiden tietojen avoin käyttö on mahdollista ja jotta datalla on mahdollisimman suuri vaikuttavuus. Samoin menetellään Euroopan laajuisessa Europeanassa.

Vuonna 2018 Kansallisgalleria luovutti julkiseen käyttöön CC0-merkinnällä myös niiden teosten digitaaliset kuvakopiot, joiden tekijänoikeuden suoja on jo lain mukaan päättynyt.

Kansallisgallerian tavoitteena on olla Pohjois-Euroopan parhaiden museoiden joukossa yleisömme tarpeiden ja odotusten huomioimisessa. Kokoelmatietojemme avaaminen on yksi tapa tarjota asiakkaillemme entistä rikkaampia museoelämyksiä, ja tietysti kansallisten ja EU:n kulttuuripolitiikan vaatimukset osoittivat erittäin vahvasti lujan avoimen datan linjauksen suuntaan.

Riitta Ojanperä, kokoelmahallintajohtaja, Kansallisgalleria.

Hello world! The Finnish National Gallery opens up its collections’, Riitta Ojanperä, 21. maaliskuuta 2018.

AvoinGLAMilla on pitkä ja lämmin suhde Kansallisgalleriaan. He ovat olleet ensimmäisiä ja yksi suurimmista, joiden kokoelmatiedot on tuotu Wikidataan. Yhdessä AvoinGLAMin kanssa he aikoivat isännöidä 2020 HackFI-tapahtumaa vuoden valmistelun jälkeen, mutta tapahtuma peruttiin vain päivää aiemmin koronaviruksen vuoksi perjantaina 13. maaliskuuta 2020.

Public domain on yhteistä omaisuutta

Tähän saakka museoiden on ollut mahdollista estää tai rajoittaa kokoelmissaan olevien tekijänoikeudesta vapaiden teosten digitoitujen versioiden käyttöä vetoamalla reprokuvaajan oikeuksiin. Parhaillaan eduskunnan käsittelyyn menossa oleva EU-direktiiviin perustuva tekijänoikeuslain muutos ei tue tällaista menettelyä. Uusi laki toteuttaa direktiivin tahtoa: Mikä on tekijänoikeudesta vapaata (public domain), tulee säilyä tekijänoikeudesta vapaana, sen vapaalle käytölle ei saa asettaa uusia esteitä. Säädös koskee erityisesti kuvataiteen teosten reprokuvia.

Kimmo Levän visioima tekijänoikeudettomien teoskuvien uudelleenlisensointi ei olisi tehokas keino estää uudelleenkäyttöä. Uusi lisenssi ei mitätöi olemassa olevaa reprokuvan peruuttamatonta CC0-”lisenssiä”, eikä se ylitä teoksen lakisääteistä public domain -statusta, mutta se aiheuttaa hämmennystä käyttäjille. Ennen kaikkea se kääntää instituution selän heille.

Ateneum-lehden kansiehdotus, Albert Edelfelt, 1898. Tekijänoikeusvapaa.

Kansainvälisessä GLAM-yhteisössä, gallerioiden, kirjastojen, arkistojen ja museoiden avoimen saatavuuden puolestapuhujien joukossa, aiheesta on keskusteltu vilkkaasti:

Taloudellinen hyöty kuvakokoelmien lisensoinnista on kyseenalaista

Douglas McCarthy, riippumaton avoimen saatavuuden tutkija ja kirjoittaja kommentoi: ”Hyvin harvat museot hyötyvät taloudellisesti kuvien lisensoinnista: tämä on käynyt ilmi tietopyyntöjen vastauksista, tapaustutkimuksista, empiirisestä ja instituutioiden antamasta tiedosta. Perinteinen oikeuksien ja kopioinnin liiketoimintamalli ei enää toimi museoissa. Usein kuultu väite on, että museoilla, jotka antavat kokoelmiaan avoimeen käyttöön, on ”varaa” siihen vain siksi, että ne veloittavat pääsymaksun. Tämä tieto ei pidä paikkaansa: lähes puolet maailman avoimen saatavuuden museoista ja gallerioista ei veloita sisäänpääsymaksuja.

Sitä vastoin kokemukset avointa saatavuutta toteuttavista instituutioista osoittavat, että kuvien lisensoinnissa menetetyt tulot kalpenevat museokokoelmien huomattavasti lisääntyneen digitaalisen verkkolevikin rinnalla, erityisesti kun niitä julkaistaan Wikipediassa. Open Access lisää brändin näkyvyyttä, mikä voi tuoda uusia mahdollisuuksia tulonmuodostukselle.”

Jos museoilta on vaikeaa ja/tai kallista saada kuvia taideteoksista, ihmiset etsivät niitä muualta. Useimmat museot menettävät enemmän rahaa kuin tienaavat kuvien lisensoinnista. Jos teos ei ole verkossa, sitä ei ole olemassa.

Merete Sanderhoff, vanhempi neuvonantaja, SMK – Tanskan Kansallisgalleria.

Open access can never be bad news’, Merete Sanderhoff, 2017.

Avoimella saatavuudella on myönteisiä vaikutuksia myös museon sisällä

“Avoimen saatavuuden vaikutukset ovat mullistavia museoiden sisällä. Vuosi Clevelandin taidemuseon Open Access -lanseerauksen jälkeen sen digitaalisen informaation johtaja Jane Alexander totesi seuraavia vaikutuksia: tekijätietojen, alkuperän ja kokoelmatietojen päivittäminen lisääntyi; kuraattorit alkoivat luoda uusia yhteyksiä tutkijoihin; resursseja kohdennetaan uudelleen kuvapyyntöihin vastaamisesta digitoinnin tukemiseen. Suurin osa museon verkkokäyttäjistä etsii kuvia nyt omatoimisesti sen verkkokokoelmista, mikä vapauttaa henkilöstön arvokasta aikaa”, jatkaa Douglas McCarthy.

Tekstin on kirjoittanut Douglas McCarthy 25. maaliskuuta 2022 mukaillen artikkelista ’The case for open access’ Douglas McCarthy ja tri. Andrea Wallace, 2020

Effie Kapsalis, Smithsonian Institutionin digitaaliohjelmavastaava, vastaa samoilla linjoilla: ”Open Accessin käyttöönotto osoitti johtajillemme, että saamme hyviä tuloksia, kun Smithsonian työskentelee laajasti yhdessä ja keskittyy kokonaisuuteen. Open Access ei ole digitaalinen strategia, mutta voin nyt perustellusti sanoa, että meidän on otettava se vakavasti.” Smithsonian Open Access -ohjelmassa on julkaistu yli 3,2 miljoonaa teoskuvaa vapaaseen käyttöön.

Avoimesta ekosysteemistä syntyy osiaan suurempaa hyötyä

Andrew Lih, joka luotsaa Smithsonian Institutea ja Metropolitan Museumia Wikimedia-projektien hyödyntämiseen, kysyy: ”Ovatko kirjoituksen peräänkuuluttamat tulotavoitteet oikeita mittareita? Kuinka instituution mission edistäminen näkyy yhtälössä joko kvantitatiivisesti tai kvalitatiivisesti?

Olisiko saatavilla oleva näyttö ja tulokset aineistojen avaamisesta voineet paremmin vaikuttaa Kansallisgallerian näkökulmaan:

  1. Paremmat mittarit avoimen pääsyn materiaalien vaikutuksesta sekä wikiekosysteemissä että loppukäyttäjille esimerkiksi Googlessa, Apple Sirissä, Amazonissa jne.
  2. Tapaustutkimuksia ja tarinoita, jotka liittyvät avoimen pääsyn toissijaisiin hyötyihin. Smithsonianin kaltaisissa paikoissa Wikipedian muokkaustilaisuudet ovat inspiroineet Wikimedia- ja avoimuustyöhön perustuvia esine- ja rahalahjoituksia.
  3. Tulevaisuuteen katsovat mahdollisuudet, kuten tekoäly ja museon omien metatietojen rikastaminen, ovat mahdollisia verkkoyhteistyön avulla.”

“Kulttuuriperinnön avoimella saatavuudella on vaikutuksia yksittäisiä instituutioita laajemmalle. Se muodostaa avoimen ekosysteemin, jossa varastoihin erotettu kulttuuriperintö voidaan yhdistää digitaalisessa maailmassa,” Larissa Borck, Sörmlandin museon digitaalisen kehittämisen kuraattori huomauttaa.

”Emme halua antaa vaikutelmaa, että avoin lisensointi on koko strategia. Uudelleenkäytön edistäminen vaatii vielä lisää työtä. Avoimuus on välttämätön komponentti, jotta uudelleenkäyttö olisi edes mahdollista”, toteaa Dominic Byrd-McDevitt, Data Fellow, Digital Public Library of America.

Karin Glasemann, joka on vastannut digitaalisesta saatavuudesta ja kehityksestä Ruotsin kansallismuseossa viimeiset 10 vuotta, täydentää: ”Mitä vapaammin kokoelmasi liikkuvat digitaalisessa maailmassa, sitä enemmän ihmiset ovat tietoisia siitä, sitä enemmän voit ansaita rahaa museoiden omilla palveluilla: tarjota tietoa, koulutusta ja viihdettä kokoelman ympäriltä.

Kokoelma itsessään ei ole museon omaisuutta tai myyntivaltti, vaan museon ihmiset, heidän tarjoamansa tieto ja yhteisö, jonka he voivat rakentaa.”

Hallitusohjelma tavoittelee kattavaa tiedon hyödyntämistä ja avaamista 

Kimmo Levä kirjoittaa, että avoimen tiedon aika on ohi. 

Haluamme muistuttaa, että näkemys on hallitusohjelman tietopoliittisten tavoitteiden vastainen. Kaksi päivää Levän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksen, joka alleviivaa kattavaa tiedon hyödyntämistä ja avaamista. Periaatepäätöksen tavoitteet ovat linjassa EU:n datastrategian kanssa.

Periaatepäätöksessä todetaan muun muassa:

“Lainsäädäntö ja määräykset velvoittavat avaamaan kaikki julkisin varoin tuotetut julkisen hallinnon tietoaineistot, mikäli sitä ei estä joku perusteltu syy (esim. tieto salassa pidettävä, tietosuoja, tietoturva, immateriaalioikeudet).”

“Suomi kehittää tiedon hyödyntämisen ja avaamisen sektorirajat ylittäviä yhteistyöverkostoja ja ekosysteemejä sekä osallistuu niiden toimintaan aktiivisesti.

Valtioneuvoston periaatepäätöksellä kohti kattavaa tiedon hyödyntämistä ja avaamista. Tavoite 1.2 ja 1.3, alatavoitteet

Periaatepäätöksestä on vaikeaa löytää tukea Levän ajatukselle. Avoimen tiedon aika on päinvastoin kunnolla alkamassa.

Lukevat tytöt, Helene Schjerfbeck, 1907. Tekijänoikeusvapaa, Kansallisgalleria.

Kohti uusia ansaintamalleja

Museoiden ja muiden kulttuuriperintötoimijoiden haastavaa resurssitilannetta ei pidä vähätellä. Löytyykö paras vastaus haasteisiin kuitenkaan datan tai digitaalisten aineistojen käytön rajoittamisesta ja monetisoinnista?

Voisiko yksi vastaus löytyä Kimmo Levänkin esiin nostamista museoiden digitaalisista kuluttajapalveluista? Niissä käyttäjä voisi kokea tai saada jotakin sellaista ekstraa, josta on valmis maksamaan? Tällaisten palveluiden rinnalla varsinainen kokoelmadata – sekä metadata että laadukkaat digitaaliset toisinnot – säilyisi niin avoimesti käytettävissä kuin juridiset ja eettiset seikat sallivat. Näin data hyödyttäisi edelleen laajasti koko yhteiskuntaa.

AvoinGLAM keskustellen maailmanlaajuisten Open GLAM ja GLAM-wiki -yhteisöjen kanssa: Tuomas Nolvi, Maria Virtanen, Susanna Ånäs, Tove Ørsted

Lukemista

Effie Kapsalis: The Impact of Open Access on Galleries, Libraries, Museums, & Archives. Smithsonian Emerging Leaders Development Program, 27. huhtikuuta 2016.

Andrea Wallace: A Culture of Copyright: A scoping study on open access to digital cultural heritage collections in the UK. Towards a National Collection, 23. helmikuuta 2022.

Karin Glasemann: Inside the Museum is Outside the Museum — Thoughts on Open Access and Organisational Culture. Medium, 13. maaliskuuta 2020.

Dominic Byrd-McDevitt & John Dewees: Using DPLA and the Wikimedia Foundation to Increase Usage of Digitized Resources. Information Technology and Libraries, 41(1), 2022.

Leave your comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kimmo Levä

05.04.2022 at 4.47.

Ensinnäkin kiitos, että reagoitte blogikirjoitukseeni ja viette osaltanne keskustelua eteenpäin. Kansallisgalleria.fi -sivulla julkaistu kirjoitukseni on blogi, jonka tarkoitus on nostaa esiin keskeisiä kysymyksiä Kansallisgallerian ja museotoiminnan kehittämisen kannalta. Kirjoitus ei siis ole Kansallisgallerian päätös tai linjaus, vaikka on ymmärrettävää, että näillä asioilla on vaara minun pääjohtajana kirjoittamassani blogissa sekoittua.

Mielestäni nyt on hyvä aika keskustella siitä, millaisia linjauksia suunnittelemme, kun siirrymme lähivuosina vääjäämättömästi WEB2-maailmasta WEB3-maailmaan (metaversumiin), jossa tieto, sen käyttö ja hallinta ovat entistä tärkeämpiä organisaatioiden toiminalle ja taloudelle. Talouden näkökulmasta olisi suotavaa, ettei tiedon käyttöön perustuva liiketoiminnallinen tulos nykyisessä määrin keskittyisi muutamien kansainvälisten verkkoalustojen hyödyksi.

Odotettavissa on, että ihmiset haluavat käyttää yhä enemmän tuotteita ja palveluja verkon välityksellä ja viettävät verkossa yhä enemmän aikaa. Tähän tarpeeseen vastaaminen edellyttää Kansallisgallerialta ja muilta museoilta verkkoinvestointeja ja siihen liittyviä ansaintamalleja. Näiden toteuttaminen siirtämällä voimavaroja ja toiminnan painopistettä pois fyysisestä maailmasta (museorakennuksista) verkkoon, ei vaikuta/tunnu toimivalta ratkaisulta. Käytännössä, verkkopalvelujen on tuotettava tuloa, joilla katetaan niiden aiheuttamat kulut vähintään samalla tasolla kuin fyysisen maailman museopalveluissa.

Jos emme tässä onnistu, meidän on päätettävä, mistä luovutaan joko digitaalisen tai fyysisen maailman eduksi. Kirjoituksessa esiintuotu ja tähän asti museoissa myös käytännössä toteutettu välillinen ansaintamalli, jossa ilmaisen verkkotarjonnan oletetaan resonoivan positiivisesti museoiden pääsylippu- ja museokauppamyyntiin, ei enää ole mahdollinen.

Museo on nyt ja tulevaisuudessa yhteiskunnallinen palvelu. Suoria tuloja on hankittava vain museon kulujen ja yhteiskunnallisen rahoituksen erotuksen verran. Jos yhteiskunnalliset avustukset kasvavat, suoran ansainnan malleja eli käytännössä kuluttajien (B2B) tai yritysasiakkaiden (B2B) maksamia palveluja tarvitaan vähemmän. Jos yhteiskunnallinen rahoitus vähenee, tilanne on päinvastoin.

On helppo olla samaa mieltä kirjoituksessa mainittujen tavoitteiden tärkeydestä, joihin avoimella tiedon jakamisella halutaan päästä. Olen myös sitä mieltä, että yhteiskunnan olisi entistäkin painokkaammin huomioitava Kansallisgallerian ja muiden museoiden mahdollisuudet esimerkiksi avoimuuden, demokratian ja osallisuuden edistämisessä.

Kansallisgalleria on luonnollisesti ylpeä asemastaan ja siitä, kuinka olemme pystyneet toteuttamaan tavoitteitamme verkkoympäristössä ja toimimaan alan lippulaivana. Tämän aseman haluamme ehdottomasti säilyttää. Nyt on kuitenkin aika arviolle, kuinka hyvin olemme tähänastisilla toimintamalleilla saavuttaneet niille asetetut yhteiskunnalliset ja organisatoriset tavoitteet. Onko tavoitteita tai niiden toteuttamisen keinoja mietittävä uudelleen, kun toimintaympäristö on radikaalisti muuttumassa.

Kuten kirjoituksen lopussa todetaan, uusia ansaintamalleja on etsittävä ja otettava käyttöön. Näin erityisesti silloin, jos suuri osa asiakkaista sekä B2G että B2C segmenteissä haluavat käyttää museoidenkin palveluja ensisijaisesti verkon kautta. Mitä nämä tuotteet sitten ovat ja mitä niistä ollaan valmiita maksamaan? Siinä on kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia, mutta eiköhän nekin keskustellen ja kokeillen löydy.