• Aineistojen eettisestä jakamisesta

  • Back
16.10.2022 by 

AvoinGLAM nosti avoimen jakamisen eettisiä kipupisteitä keskusteluun tietoiskussa ja pistäytymisklinikalla yhdessä ICOM Suomen kanssa Kansalliskirjaston, Opetus- ja kulttuuriministeriön, CSC:n ja Digime-verkoston järjestämässä Digime-seminaarissa Oodissa 14.10.2022.

Mistä pistäytymisklinikalla keskusteltiin?

Kysyimme, mitä eettisiä pullonkauloja aineistojen avoimeen saatavuuteen liittyy ja kokosimme niistä avaamisen eettisiin riskeihin liittyviä teemoja. Miten näkökulmat vaikuttavat avaamisen priorisointeihin ja avaamisesta saataviin hyötyihin?

Tekijänoikeus

Kulttuuriperinnön avoimessa saatavuudessa on haasteena se, että lait tai käytännöt eivät aina ole linjassa sen kanssa, mitä eri tilanteissa katsotaan eettisesti sopivaksi tavaksi avata tietoa. Perinteinen tieto, sukupolvelta toiselle siirtynyt tietotaito alkuperäiskansoilla tai paikallisyhteisöissä, jää tekijänoikeuden suojan ulkopuolelle. Onko paras tapa sen suojelemiseen laki vai hyvät käytännöt? Mitä yhteisöt itse ajattelevat? Tekijänoikeuden voi katsoa olevan itsessään kolonialismia, vaikka joissakin valtioissa kansanperinnettä suojellaan tekijänoikeudella.

Tietosuoja

Aikalaisdokumentaatiossa syntyy aineistoa, joka paljastaa aineistossa kuvattujen poliittisia, etnisiä, terveydellisiä taustoja tai seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyviä tietoja. Näiden aineistojen jakaminen on pääsääntöisesti mahdotonta – miten löytää tapoja näiden yhteisöjen kollektiiviseen, avoimeen historiankirjoitukseen?

GDPR eli EU:n tietosuoja-asetus määrittelee rajat sille, millaista tietoa ihmisistä saa tallentaa ja julkaista. Lakiperusteinen käyttörajoitus voi joskus estää avaamisen, vaikka asianosaiset olisivat halukkaita julkaisemaan aineistoa.

Suostumus

Suostumukseen perustuva jakaminen on kulttuuriperintölaitosten näkökulmasta liian hankala ratkaisu. Vaikka kuvattava itse olisi aikanaan suostunut kuvan jakamiseen, hänen jälkeläisensä voivat haluta perua suostumuksen. Voisiko digitaaliselle suostumuksen hallinnoinnille kehittää teknistä ratkaisua esimerkiksi MyData-ajatuksen pohjalta?

Tietojärjestelmät

Miten muistiorganisaatio voi turvallisesti tallentaa tiedon, jota se ei voi julkaista? Miten sitä voi rikastaa tai se on löydettävissä ja silti suojattua? Tieto sairauksista täytyy GDPR:n mukaan poistaa, kun sitä ei enää tarvita, mutta oikeus unohtaa ei koske muistiorganisaatioita. Kun järjestelmään on tallennettu sensitiivistä tietoa, sen on luotettavasti pystyttävä suojaamaan tieto myös indeksoinnilta ja hakukoneilta. Kun aineistoa pystytään yhä paremmin jäsentämään ja tulkitsemaan, siitä paljastuu yhä enemmän arkaluontoisia tietoja.

Omista tiedoista huolehtiminen

Saturoituneessa mediaympäristössä henkilökohtaisen tiedon suojeleminen on unohtunut. Jokaisella on velvollisuus huolehtia myös itse omasta tietosuojastaan verkon avoimessa ympäristössä.

Kuvailutiedot ja niiden provenienssi

Kuva-arkistojen kuvailutiedot voivat nykyisessä tarkastelussa olla kansanryhmiä halventavia ja epäeettisiä. Miten voisi osallistaa asianosaisia tietojen korjaamiseen ja samalla tallentaa kuvailutietojen muutoshistoriaa historiallista tutkimusta varten?

Vanhentuneiden kuvailutekstien julkaiseminen ei yleensä tule kysymykseen. Alkuperäisiä kuvailutekstejä voi joissain tapauksissa julkistaa, jos käyttäjiä informoidaan niiden syntyhistoriasta ja -kontekstista.

Kuvailutekstien muutoshistoria on tärkeätä säilyttää ainakin tutkimustarkoituksia varten ja monet kokoelmanhallintajärjestelmät kykenevätkin siihen. Wikimedia Commonsissa julkaistuja kuvia voi kuvailla hyodyntämällä wikialustojen monikielisyyttä ja Wikidatan monikielisiä asiasanoja.

Kun jatkossa tekoäly voi yhä enemmän muokata metatietoja, on tärkeätä, että tieto sekä muutoksesta että sen tekijästä tallentuu. Muokkauksen tekijä voi olla kulttuuriperintöammattilainen, sisältöasiantuntija, tahallinen tiedon vääristelijä tai tiettyyn tarkoitukseen optimoitu algoritmi.

Datasuvereniteetti

Alkuperäiskansojen yhteydessä lainataan usein sanontaa ”Nothing about us without us”. CARE-periaatteet luotiin määrittelemään alkuperäiskansojen oikeuksia tietoaineistoihinsa Yhdistyneiden Kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen (UNDRIP) yhteydessä. CARE on lyhenne sanoista Collective benefit (kollektiivinen hyöty), Authority to control (valvontavaltuus), Responsibility (vastuullisuus) ja Ethics (eettisyys). Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa ja siksi tämän ymmärtäminen on pohjoismaissa ainutlaatuisen tärkeätä. Mitkä ovat ne lainalaisuudet, joita kuuluu noudattaa? Miten ja miksi periaatteet poikkeavat muuhun väestöön sovellettavista periaatteista?

Merkinnät

Sisältömerkinnät voisivat olla yksi ratkaisu jo julkaistun aineiston eettisten näkökulmien esiin nostamiseksi. Koneluettavat merkinnät mahdollistaisivat ohjelmistoissa käytettävät sisältöseulat. Esimerkiksi sodan julmuuksia ei tarvitsisi näyttää alakoululaisille kuva-arkiston hakutuloksissa. Miten suojella ja tukea myös niitä ammattinsa puolesta aineistoja kuvailevia ja seulovia henkilöitä, jotka joutuvat näkemään kaiken materiaalin suodattamattomana?

Traditional Knowledge Labels on järjestelmä, joka on kehitetty alkuperäiskansoille niiden omien aineistojen hallittuun avaamiseen. Perinteistä tietoa ovat alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen biologinen perintö (ekologiset suhteet, geneettiset ja käyttäytymistiedot, evoluutiohistoria ja geospatiaalinen tieto), kulttuuriperintö (perinteinen tieto, elämäntavat, pyhät paikat, lääketiede, taide, uskonto jne.) ja raakadata (ensisijainen tieto, kenttämuistiinpanot, tietokannat, kuva-arkistot, analytiikka jne.). Yhteisöt määrittelevät merkinnät omiin tarpeisiinsa sopiviksi ja käyttävät niitä jakaessaan aineistoja. RightsStatements-käyttöoikeuskuvauksilla voidaan viitata muun muassa näin tehtyyn määrittelyyn.

Australian kansallinen digitaalinen kirjasto Trove käyttää sisältömerkintöjä yhtenä strategiana, jolla se pyrkii tekemään avoimesta julkaisemisesta kulttuurisesti turvallista Australian alkuperäiskansoille.

Jaa kokemuksiasi

Tutkija Mehtab Khan on kirjoittanut artikkelin Traditional Knowledge and Creative Commons, jota hän on parhaillaan päivittämässä. Hän haluaisi kuulla projekteista, joissa työskennellään alkuperäiskansojen teosten digitoimiseksi tai avaamiseksi. Mitä haasteita projekteissa on kohdattu? Mitkä teknologiat ovat yhteisöjen mielestä tärkeimpiä edistämään aineiston saatavuutta? Millaisissa tapauksissa yhteisön jäsenet haluaisivat lisätä avoimeen lisenssiin lisäehtoja? Mitä vaikeuksia on tiedon vaihtamisessa yhteisöjen ja hallinnon organisaatioiden tai GLAM-toimijoiden kesken?

Kommentoi

Mihin suuntaan tästä? Miten muistiorganisaatioissa ja yhteisöissä voitaisiin paremmin jakaa aineistoja, jotka jäävät vapaasti käytettävän ja suljettuna pidettävän välimaastoon? Miten Finna, Europeana tai Wikimedia Commons voisivat myös ottaa tämän huomioon? Kirjoita alle, keskustellaan!

Leave your comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *